Mitt inlägg från några veckor tillbaka om skolsvenskan, eller som jag valde att kalla det, svenskans ställning i Finland, har väckt debatt på vapaakielivalinta.fi (men de som debatterar har inte velat stressa upp mig genom att kommentera på min blogg eftersom jag är gravid - hahha så roligt titta så jag skrattar!).
Debatten fortsätter och det är bra, det här är en demokrati och här debatterar vi. Jag vägrar ändå se hur det att finskspråkiga lär sig svenska i skolan på något vis är bort från dem, om de så bor i Villmanstrand, Uleåborg, Tammerfors, Helsingfors eller Ekenäs. Varje språk är en rikedom för individen och för kollektivet och det här landet har och ska ha två nationalspråk. Och jo, jag tror stenhårt att skolsvenskan och svenskans ställning i det här landet hänger samman. Det är inte två skilda diskussioner.
Pakollinen ruotsi peruskoulusta yliopistoon on poissa jostain muusta - monen kohdalla tärkeämmästä. Monelle, erityisesti erityisoppilaalle tai maahanmuuttajataustaiselle, pakkoruotsi on myös syrjäyttävä tekijä - se laskee keskiarvoa, pitkittää opintoja ja jopa aiheuttaa opintojen keskeyttämisen, sillä ruotsin osuus elämässä Suomessa on käytännössä olematon eikä arki siis tue lainkaan sen oppimista. Missään maailmassa ei ole pakkoruotsin kaltaista kaikille pakollista pientä vähemmistökieltä, joka ei ole enemmistön esivanhempien alkuperäiskieli. Missään maailmassa ei ole esimerkiksi pakkovirkaruotsin kaltaista rasitetta kaikille akateemisille kansalaisille.
SvaraRaderaOsmo Soininvaara on kirjoittanut näin: "Olisi --- muka yhtä helppoa opiskella ruotsia ja venäjää tai pelkkää venäjää. Väite on kertakaikkisesti väärä. Jos se olisi totta, meidän kannattaisi varmaankin tehdä kaikista maailman kielistä pakollisia, koska yhden kielen lisääminen kielivalikoimaan on aina ilmaista."
Svenska nu –hankkeen taannoinen varapuheenjohtaja, toimittaja Tuomas Enbuske on kirjoittanut: "Pakkoruotsin vastustajat ovat oikeassa. --- Jos joku ei tarvitse ruotsia elämässään, niin silloin hän ei sitä ei tarvitse. Ruotsin opiskelua puolustetaan usein sympaattisilla tarinoilla. Joku kertoo käytännön esimerkin elämästään; opiskelin ruotsia ja sitten pääsin Tukholmaan töihin, löysin ruotsinkielisen puolison tai luin mahtavia kirjoja ruotsiksi. Jos nyt kuitenkin ollaan älyllisesti rehellisiä, ongelmana on, että ruotsin kielen paikalle voisi pistää ihan minkä muun tahansa kielen tai taidon. --- Pakollisesta opiskelusta huolimatta suuri osa suomalaisista ei puhu sujuvaa ruotsia, moni ei ymmärrä sitä oikeastaan lainkaan. --- No, mikä pakkoruotsin vastustajissa sitten on niin hienoa? Se on liike, joka pyrkii pois suomalaisille tyypillisestä passiivisen aggressiivisesta alamaisen asemasta. --- Toisin kuin monet muut aktiiviset ryhmät, pakkoruotsin vastustajat eivät ole vaatimassa sellaista taloudellista etua itselleen, joka maksettaisiin muiden lompakoista. He vain vastustavat itseensä kohdistuvaa pakkoa. Ja kaikkien pakkojen pitäisi olla todella hyvin perusteltuja. Hyväksyttäviä pakkoja ovat juuri ja juuri esimerkiksi verotus, yksityisomaisuuden suoja ja valtion väkivaltamonopoli. Ja niidenkin ainoana tehtävänä pitäisi olla vain ihmisten vapauden turvaaminen."
Kyse on nyt kokonaan suomenkielisten tai uussuomalaisten lasten parhaasta. Heitä on yli 95% Suomessa syntyneistä. Heillä on oikeus käydä kouluja, joissa ruotsi on vapaaehtoinen aine.